Madonna on yhtä aikaa pelottava ja ihailtava. Pelottava siksi, että hän kaikissa rooleissaan ja teoissaan on elämää suurempi ja että hän kameleonttimaisena muuttujana on muovannut itsestään ikonin, maalauksen, hengittävän patsaan. Ihailtava Madonna on siksi, että hän on osannut sen tehdä. “Minä olen taideteos. Minä olen taide. Je suis l’art”, hän on todennut.
Lucy O’Brienin Madonna – Elämäkerta kertoo hyvin yksityiskohtaisesti ja lähes viidelläsadalla sivulla sen, kuinka Madonna Ciccone onnistui tekemään itsestään popin kuningattaren.
Madonnalla oli pienestä pitäen tähtäimessä menestys. Periaatteessa hänelle oli aivan sama, millä saralla se tapahtuisi. Cheerleaderina oli hyvä aloittaa, siirtyä sitä kautta tanssiin ja siitä edelleen laulamiseen, jonka hän toivoi poikivan uran näyttelijänä.
Madonna – Elämäkerta maalaa häkellyttävän kuvan nuoresta naisesta, joka on valmis mihin tahansa saavuttaakseen haluamansa suosion. Hänen pääasiallinen keinonsa on seksi. Kun hän ei tarjoa sitä saadakseen ruokaa, hän makaa musiikkityyppien kanssa päästäkseen studioon.
Madonna julisti 1980-luvulla American Bandstand -ohjelmassa: “Minä tulen hallitsemaan maailmaa”, ja aivan kuten John Lennon pari vuosikymmentä aiemmin hän uskoi itsestään tulevan “suurempi kuin Jeesus”.
Kuolemaa pelkäävän lapsen on pysyttävä liikkeellä
O’Brienin kirja ottaa kiehtovan analyyttisen lähestymistavan Madonnan elämään ja persoonaan. Kirjailija käyttää psykologian ja feminismin pohdintoja avatakseen tähden käytöstä.
Madonnan äiti kuoli tytön ollessa viisivuotias. Hautajaisissa Madonna kumartui äitinsä ruumista kohti ja järkyttyi tämän kiinni ommellusta suusta.
- Kuolleen eläimen tai ihmisen pelottavin piirre on liikkumattomuus. Mikä olisi siis luonnollisempaa kuolemaa pelkäävälle lapselle kuin pysyä liikkeellä, sanoo psykologi John Bowlby kirjassa.
Lopputuloksena taideteos nimeltä Madonna
Äitinsä hautajaisten jälkeen Madonna ei enää pysähtynyt. Hän takoi ja takoi ja takoi, kunnes oli viimein sitä, mitä on nyt 50-vuotiaana: taideteos. Loppu on teoksen jalostamista. Madonna ravisuttaa edelleen, uudistuu, shokeeraa ja äimistyttää.
O’Brien lainaa kirjassaan feministirunoilija Arienne Richin ajatusta, jonka mukaan äiti edustaa uhria, marttyyria ja vangittua naista. Miehen kuuluu olla tienraivaaja, joka sanelee säännöt, kun taas naiset kasvatetaan passiivisiksi tottelijoiksi.
- Luulen, että suurin syy siihen, että pystyn ilmaisemaan itseäni enkä pelännyt ketään, oli se, ettei minulla ollut äitiä, Madonna on sanonut.
Madonna ei todellakaan ole pelännyt. Ne, jotka antautuvat pelolle, eivät jää historiaan.
