Madonna – Elämänkerta odottaa yhä yöpöydälläni syvällisempää lukemista. Pari päivää olen sitä nyt käännellyt käsissäni ja lueskellut tilaisuuden tullen kirjasta otteita sieltä täältä. Minua yllätti se, että kirja on noinkin paksu kuin se on, (490 sivua + 3 muhkeaa kuvagalleriaa).
Mutta itse kirjan sisältöön on parempi palata myöhemmin, kunhan pääsen kunnolla lukemisen alkuun. Kirja tulee viemään kuitenkin aikaa minulta, koska haluan syventyä siihen “perinpohjaisemmin” (onpa vanhahtava sana). Ja siten tulen varmasti nauttimaankin lukukokemuksesta enemmän.
Mutta asiasta toiseen: Tarkoitukseni ei ollut provosoida Madonnan haastattelulla lukijoita negatiiviseen sävyyn, vaan tuoda vain esiin se kauhistuttava tosiasia Madonnan elämästä, että hänkään ei ole välttynyt joutumasta seksuaalisen väkivallan kohteeksi. Tämä tulee ilmi juuri tästä elämänkerta kirjasta ja asiaa käsitellään avoimemmin ja laajemmin kuin missään aikaisemmassa ns. epävirallisessa Madonna-elämänkerta kirjassa.
Minusta asia on mielenkiintoinen siksi, ettei Madonna ole puhunut julkisesti kokemuksestaan kuin kerran ja eittämättä se on herättänyt kysymyksiä siitä yksityisestä Madonnasta, joka huolehtii lapset kouluun ja käy heidän kanssaan ajan salliessa puistossa kävelyllä.
Kokemuksella on ollut varmasti kuitenkin vaikutuksensa, koska saihan hän jossain vaiheessa töistään varsin raflaavan lisänimenkin, “Seksin ylipapitar”. Vuonna 1992 julkaistua Erotica-albumia ei ymmärretty kriitoiden keskuudessa, vaikka albumin viesti kuului, “seksuaalinen patoutuminen aiheuttaa ihmisessä enemmän vahinkoa kuin luonnollinen suhtautuminen seksuaalisuuteen ja sen ilmaisemiseen.” Ja psykologithan ovat yhtä mieltä siitä, että seksuaalisuus on osa ihmisyyttä ja sen tukahduttamisyritykset ovat psyykkeelle tuhoisia…
